Taija kouluttajana
Koulutan agilitya lähes 20 vuoden harrastamisen minulle tuomalla kokemuksella. Agilitya aloittaessani matkalle osui Janita Leinonen, jonka teoreettinen ajattelumalli upposi minuun kuin veitsi voihin! Paloin halusta oppia eri ohjaustekniikat kunnolla sekä rakentaa koirilleni todella vahvat tekniset taidot. Näiden puolesta liputan edelleen! Pian mukaan tuli myös Juha Orenius, joka puolestaan antoi parasta oppia mm. asenteella tekemiseen ja uskaltamiseen. Osuutensa minun tämän päivän osaamiseeni on myös Jänesniemen Elinalla. Vuosien varrella on toki käyty lukuisten muidenkin kouluttajien opissa ja on kurkistettu myös ulkomaille osallistumalla mm. verkkokursseille. Suomessa olen pyrkinyt osallistumaan ulkomaalaisten kouluttajien seminaareihin mahdollisuuksien mukaan.
Nykyisen agilitykoirani (Rela) kanssa kohtaamat haasteet tutustutti minut Juulia Savolaiseen ja Laura Sutiseen. Heidän kanssaan yhteistyötä on tehty nyt muutamia vuosia koulutuksissa, valmennuksissa sekä yksitysitunneilla käyden. He palauttivat minulle taas innon ja motivaation lajiin - omaan harrastamiseen. Heiltä olen kerännyt matkaani ison korillisen erilaisten koirien paremmin ymmärtämistä, oman systeemin kehittämisen tärkeyden (johdonmukaisuus) sekä kokonaisvaltaisemmin agilitykoiran rakentamista mm. fyysiikka. Ja vaikka koiran tekniset taidot onkin olleet itselle jo alusta saakka The Juttu - nyt se on ottanut vielä yhden stepin eteenpäin!
Vaikka seison vankasti omien oppieni ja ajatusmallieni takana kouluttaessani, silti koen, että agilityssä ei ole sitä yhtä absoluuttista oikeaa tapaa tehdä sitä! Jokainen ohjaaja ja koira on yksilö - mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Siksi toivoisinkin koulutustilanteissa, että koulutettavat toisivat tarvittaessa rohkeasti omatkin mielipiteensä ja halunsa esille sekä kertoisivat heidän systeeminsä perusajatukset.
Minulle agility on tiukka urheilulaji jossa kaikki mitä teemme merkitsee. Ajattelen ja teen agilitya kilpailuja silmällä pitäen - mitä voisi tehdä paremmin, jotta olisi kilpailukykyisempi. Kouluttaessani tämä tulee myös esille. Olen vaativa ja pusken koulutettaviani epämukavuusalueelle ja ylittämään itsensä. Sekä painotan panostamista koiran teknisten taitojen opettamiseen! Koska se on ainut tapa kehittyä. Tämä onkin asia mistä usein saan positiivista palautetta.
"Mielestäni olet kunnianhimoinen kouluttaja, jossa ei ole lainkaan suurpirteisyyttä, vaan vedät alusta loppuun hyvin suunniteltuja treenejä. Saat koulutettavasi ylittämään itseensä. Vaadit vähän jollei osaa, mutta piiskat "osaavalta" tehoja irti; taitoja joita ei aina itsekään tajuaa omaavansa. Kehut myös ja huonon päivän tullessa seisot tukena!!! Jaksat vääntää rautalangasta ja yrität analyyttisesti kehittää koulutettaviasi niin, että oppi menisi perille. Et päästä helpolla, etkä kehu turhia "höpöhöpö kehuja vaan maksusta". Sulla on laaja osaamistaso. Vaadit tosi paljon itseltäsi, annat tosi paljon ja luotsaat koulutettaviasi eteenpäin!"
Tämä on myös hieman raadollinen ajattelumalli. Täydellisyyden tavoittelu... Harvapa siihen meistä koskaan kykenee, en minä ainakaan! Mutta se on bensa mikä pitää moottorin käynnissä! Tulla niin hyväksi kuin mahdollista!
Mottoni onkin , että "tyytyväisyys tappaa kehityksen" , mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei olisi koskaan tyytyväinen! Päin vastoin - jokaisessa treenissä pitää nähdä onnistumiset ja kehittyminen sekä ne kehityksen kohteet, joka ajaa teidät omatoimisestikin harjoittelemaan ja tulemaan mestareiksi!
Tahdon antaa koulutettaville osaamisestani aina kaiken ja pusken heitä ylittämään itsensä. Oikea-aikaisuus, kontaktin pitäminen koiraan, loogisuus, rohkeus ja ne koiran tekniset taidot on asioita mitä tavoitellaan! Eli koulutuksissani ei todellakaan kouluteta vain koiraa vaan enemmänkin ohjaajaa. Usein jopa ihan kädestä pitäen laitetaan rintamasuuntaa, katsetta sekä kengän kärkiä osoittamaan oikeaan suuntaan. "Luen" myös hyvin paljon ihmistä ja hänen tuntemuksiaan kouluttaessani ja usein koulutustilanteissa saatetaan mennä "ihonkin alle". Koska se mitä mistäkin ajattelemme vaikuttaa kaikkeen! Ajatukset on hyvä suunnata oikeille raiteille!
Mitä enemmän meillä on työkaluja pakissa, sitä vähemmän meillä on rajoitteita tekemisessämme!
Voimme vapain mielin uskoen osaamiseemme vain tehdä ja nauttia, kun koiran motivaatio on hyvä sekä taitotaso korkea ja ohjaajalla puolestaan hyvä kyky lukea rataa (valita oikeat ohjaukset) sekä pitää suorituksissa kontakti koiraan.
On myös tärkeää muistaa, että koulutuksiin ei tulla näyttämään kouluttajalle taitoja tai vain onnistumaan. Sinne tullaan oppimaan - mitä enemmän tekee virheitä tai epäonnistuu, sitä enemmän kouluttajalla on annettavaa! =) Ja näin saadaan rahoille vastinetta! =)
